JYP
Kyllä kelpaa olla Jyväskyläläinen palloilufani näinä päivinä. Oma punamustavalkoinen joukkueemme JYP johtaa 15 pelatun kierroksen jälkeen SM-liigaa. Vastaava tilanne koettiin tosin vain lyhyt aika sitten, eli olikohan edellisen kerran vuonna 1992. Siitä on kulunut enemmän aikaa kuin Suomen MM-kullasta.
JYP on pelannut kerta kaikkiaan vahvan alkukauden. Kun on itsekin päässyt paria pelia paikan päältä todistamaan ja loput pelit seurattu objektiivisen radioselostuksen perusteella, voi huoletta sanoa että hyvin menee. Mutta mikä parasta, parempaankin JYP pystyy.
Alkukauden parhaita pelaajia ovat olleet kapteeni Juha-Pekka Hytösen johtama "kakkos"kenttä, Hytönen etunenässä, laidoillaan tehonsa löytäneet Ossi Louhivaara ja Jari Jääskeläinen. Hytönen johtaa JYPin sisäistä pistepörssiä, pelaa yli- ja alivoimaa, voittaa aloituksia, vastaa kapteenin tehtävistä ja on vähitellen nousemassa suuren yleisön tietoisuuteen. Kerrassaan mahtavasti joukkueelleen pelaava pelaaja.
JYPin ykköskenttä, keskellä Kuningas Immonen ja laidoilla Antti Virtanen ja Tuomas Pihlman on pelannut totutun hyvin, mutta aivan odotetun hurjiin tehoihin kolmikko ei ole vielä päässyt. Silti JYPIn pistepörssin top 5:ssa.
Kaivattua leveyttä rosteriin on löytynyt kolmoskentästä Jiri Bicekin, yllättävän hyvän Mikko Hakkaraisen ja superlupaus Pekka JORMAKAN muodossa. JORMAKKA kirjoitettava isolla, sen verran mahtavasi nuorukainen pelaa.
Puolustuksessa Välivaara-Malmivaara ovat olleet toivotun hyviä, mutta Maa-kaksikko Mantymaa-Kaijomaa ei ole vielä päässyt edelliskauden tehoille.
Maalivahdeista Pekka Tuokkola johtaa koko liigan maalivahtitilastoa ja kunnallisvaaliehdokas Wallinheimokin siinä neljäntenä.
Kyllä kelpaa nyt JYPiä fanittaa :)
JJK
Ja onnittelu JJK:lle noususta veikkausliigaan! Kyllä on pakko ensi kesänä vihreän veran äärelle itseään ja perhettä kuskata. Toivotaan että kaupungin nihkeästi liikuntaan suuntautuneet päättäjät löytävät kassavaroista tarpeeksi tukea Harjun "stadionin" kehittämiseen tai vastaavaan.
maanantaina, lokakuuta 20, 2008
tiistaina, elokuuta 12, 2008
Mahtavainiota
Keksin mielestäni hienon sanan, mahtavainiota. Ei tarvitse olla ruudinkeksijä tajutakseen että se tulee sanoista vompatti + liestituuletin. Ei vaineskaan, mahtavaa+mainiota on mahtavainiota. Tuota sananpartta voi käyttää töissä kun joku työkaveri on koodannut jonkun oleellisen härvelin/ominaisuuden (härvenaisuuden) valmiiksi.
keskiviikkona, heinäkuuta 30, 2008
X-Files: Usko koetuksella ja Batman
Lol mikä suomennos elokuvan nimestä ilmeni silmien eteen uuden X-files-elokuvan traileria katsoessa : X-Files: Usko koetuksella (I want to believe)! Ainakin filmin tuottajien usko lienee koetuksella koska Batman jyrää kaikki muut elokuvat lippuluukulla.
Mutta siis ihan oikeasti, "usko koetuksella", se on hiukka negatiivinen ja vähättelevä sävy X-filesin "haluan uskoa" -teemasta :) Jotenkin hilpeän myötähäpeää aiheuttava.
Niin ja tulihan siinä samalla katsottua tuo Batman. Loistava leffa ja jännittävä kuin hirvi hämärällä tiellä, mutta en todellakaan suosittele treffileffaksi :) Yleisö poistui salista ihan hiljaisena, elokuva kun ei mikään pirteä kesäleffa ollut vaan rikosdraama/trilleri. "Why so serious", Jokerikin kysyi.
Mutta jos aiotte katsoa Batmanin niin katsokaa tämä parodiaklippi vasta elokuvan jälkeen niin ei tule naurettua väärässä paikassa:
Mutta siis ihan oikeasti, "usko koetuksella", se on hiukka negatiivinen ja vähättelevä sävy X-filesin "haluan uskoa" -teemasta :) Jotenkin hilpeän myötähäpeää aiheuttava.
Niin ja tulihan siinä samalla katsottua tuo Batman. Loistava leffa ja jännittävä kuin hirvi hämärällä tiellä, mutta en todellakaan suosittele treffileffaksi :) Yleisö poistui salista ihan hiljaisena, elokuva kun ei mikään pirteä kesäleffa ollut vaan rikosdraama/trilleri. "Why so serious", Jokerikin kysyi.
Mutta jos aiotte katsoa Batmanin niin katsokaa tämä parodiaklippi vasta elokuvan jälkeen niin ei tule naurettua väärässä paikassa:
maanantaina, heinäkuuta 28, 2008
Kalajuttua kerrakseen
Sattuipa kesäloman aikana sellainen kalareissu että oksat pois. Oltiin Saarijärvellä mummulassa ti-ke 22.-23.7. Tiistai-iltana käytiin Marin kanssa uistelemassa Saarijärvessä, mutta saatiin lähinnä sadetta niskaan sekä muutamia heiniä pohjasta. Marin himokalastaja-eno Asko sanoi, että kaikuluotain ei näytä kalan kalaa. No, seuraavana päivänä kalaonni muuttui...
...mutta ei ennen kuin hajotin 12 vuotta hyvin palvelleen virvelin viskomalla laiturilta. Kela sanoi työsopimuksensa irti. Kokeilin siinä vielä Marin kummipojan virveliä ja pari kertaa viskottuani siitä katkesi siima - uistin ja siima menivät vilahtaen järveen. Uistimen menetys harmitti etenkin, silla "kultalusikalla" oli aiemmin tullut siitä samaiselta laiturilta muutama kohtalaisen kokoinen hauki. Kalastuksenhuumassa oli kuitenkin pakko mennä heti paikalliseeen Halpa-halliin hommaamaan uusi virveli, ja sieltä löytyikin mainio shimano-paketti hyvään hintaan. Siimaksi hankin 5 kilon titanium-vahvisteisen erikoissiiman, valikoiman ollessa varsin köyhä tuolta osin. Kuten tultiin huomaamaan, pari ylimääräistä euroa titanium-siimaan eivät menneet todellakaan hukkaan...
Lähdettiin sitten Marin ja Aaronin kanssa kokeilemaan kalaonnea keskellä kirkasta kesäistä päivää noin kolmen aikaan iltapäivällä. Marin eno oli jo Busteriillaan karauttanut lahden selälle. Minä soudin, Aaron istui keskellä ja ja Mari veneen perässä uutta virveliä pidellen. Vieheenä oli sinivalkoinen Rapala Magnum, jolla oli joskus pieniä kuhia ja haukia noussut järvestä. Aaron uitti veneen vieressä omatekoista onkea jossa narun päässä vieheenä oli titanium-siiman kelakotelo.
Vartin soutamisen alkeen se sitten iski. Mari sanoi että nyt on kiinni ja että nyt se on kala (edellisen nykäyksen oltua pohjaheinä), ja minä lähdin huopaamaan taaksepäin sinne mistä veto tuntui (ja se kuulemma ei kannata...). Vavan taipumisesta ja jarrun pärinästä päätellen kyseessä oli iso vonkale tai sitten vaan kiinteästi pohjassa. Kun päästiin melko lähelle sitä kohtaa missä siima painui painavasti veden alle niin alkoi tapahtua. Vapa meni ihan kaksinkerroin, jarru huusi kuin hinaaja ja ilmeinen kala sujahti veneen ali toiselle puolelle. Mari huusi että käännä vene, minä huusin herranjestas, veivasin toisella kädellä airoa ja toisella hamusin haavia (vanha hapristunut haavi muuten...).
Mari piti kaksin käsin vavasta kiinni ja väänsi lähes tuloksetta jarrua kovemmalla, kala vain vei siimaa mukanaan. Välillä se meni vasemmalle, välillä oikealla ja välillä taas veneen ali. Muutaman minuutin teutaroinnin jälkeen Mari sanoi, että ei oikeasti jaksa pidellä virveliä enää, joten Mari ja Aaron vaihtoivat paikkaa kaiken huitomisen keskellä, minä sain virvelin ja Mari haavin. Kelasin kalaa lähemmäs ja välillä pidin vaan ongesta kun se tempoi jossain syvällä. Sitten taas kelasin ja yhtäkkiä näytti siltä kuin venäläinen ydinsukellusvene olisi noussut pintaan - mutta kyseessä olikin valtavankokoisen hauen selkä!
Henkäisimme hetken kaikki järkytyksestä ja sitten alkoi taas huuto: "Se on valtava! Se on kauhea! Se ei saa päästä karkuun!" Hauki tempaisi taas, ja onneksi alaspäin eikä ilmaan. Se meni vielä muutaman kerran veneen ympäri, kunnes sain kelattua sen veneen viereen ja Mari laittoin haavin veteen. Mutta vielä kerran se riuhtaisi itsensä kauemmas vavan taipuiessa ja jarrun päristessä.
Sain kuitenkin kelattua hauen lähemmäs venettä ja hauki tuli hitaasti pinnan tuntumassa haavin liepeille. Silloin Mari kahmaisi sen haaviin ja kampesi vonkaleen kaksin käsin eteen veneen pohjalle. Huuto yltyi entisestään (jos mahdollista), ja laitoin molemmat 47-numeroiset kumisaappaani hauen päälle. Sen pää nousi soutuveneen toista kylkeä vasten ja häntä toista kylkeä vasten. Hirveä vonkale!
Sitten hauki alkoi vielä hyppimään veneen pohjalla, ja vaivoin sain sen pidettyä haavin sisällä ja kenkien alla. Nappasin 40cm pitkän puukalikan joka nyt näytti onnettoman pieneltä moisen hirmuhauen kopauttamiseen, ja nuijin sitä lopulta noin parikymmentä kertaa ennenkuin tempoilu lakkasi. Iskin kerran vasempaa käteenikin, joka turposi kämmenselästä. Tuossa touhussa myös siima lopulta katkesi.
Sitten jatkoimme huutamista Askolle, joka uisteli noin 100 metrin päässä. Hän kääsi veneensä meitä kohti ja tuli katsomaan mitä siellä meluttiin. Kun hän näki hauen, hän sanoi: "Kauhea peto. Ihmeen laiha. Niin, minähän en tästä kohtaa ikinä viitsi uistella kun aina tulee noita isoja haukia..." Asko antoi meille puntarin kun ensi oli saatu uistin irti hauen leuoista. Ja puntari värähteli lukemiin 5.6 kg, mittaa hauella oli noin metri!
Ja kuulemma tuon mittainen hauki olisi voinut olla painavampikin, laiha kun oli. Itse uistelussa tehtiin sellaisia virheitä, että kokeneemmat kalamiehet asiasta kuultuaan haukkoivat henkeään ja kehuivat meidän hyvää onneamme (EI saa huovata kalan suuntaan vaan se pitää väsyttää ensin, EI saa missään tapauksessa päästää sitä menemään veneen ali, EI saa pää edellä ottaa kalaa haaviin).
Takaisin mummulassa sitten siivosin hauen, ja opettelin fileoimaan. Oli sen verran mistä ammentaa vaikka hiukan meni kalaa hukkaankin. Luulin että selkäruoto on selässä, mutta tässä tapauksessa sen päällä oli vielä ainakin 5 cm kalaa. Pään irrotin ja nostin omenapuuhun ihailtavaksi. Seuraavana päivänä syötiin haukea. Ja sitä seuraavana, ja sitä seuraavana...
Ja tässä sitten pari kuvaa todisteeksi:
Huomatkaa pään koko:
Verratkaa Keskisuomalaiseen...
- Se oli niin iso että sitä ei voinut siivotessa huuhdella puhtaaksi hanan alla vaan piti käyttää puutarhaletkua (totta). Pesemiseen käytetty vesimäärä näkyy jo vesilaskussa.
- Se oli niin iso että sen suomuista olisi voinut tehdä kattopaanuja
- Se oli niin iso että sen haarautuvia selkäruotoja olisi voinyt käyttää haarukkana
Ruoto:
Ja puolet filestä:
...mutta ei ennen kuin hajotin 12 vuotta hyvin palvelleen virvelin viskomalla laiturilta. Kela sanoi työsopimuksensa irti. Kokeilin siinä vielä Marin kummipojan virveliä ja pari kertaa viskottuani siitä katkesi siima - uistin ja siima menivät vilahtaen järveen. Uistimen menetys harmitti etenkin, silla "kultalusikalla" oli aiemmin tullut siitä samaiselta laiturilta muutama kohtalaisen kokoinen hauki. Kalastuksenhuumassa oli kuitenkin pakko mennä heti paikalliseeen Halpa-halliin hommaamaan uusi virveli, ja sieltä löytyikin mainio shimano-paketti hyvään hintaan. Siimaksi hankin 5 kilon titanium-vahvisteisen erikoissiiman, valikoiman ollessa varsin köyhä tuolta osin. Kuten tultiin huomaamaan, pari ylimääräistä euroa titanium-siimaan eivät menneet todellakaan hukkaan...
Lähdettiin sitten Marin ja Aaronin kanssa kokeilemaan kalaonnea keskellä kirkasta kesäistä päivää noin kolmen aikaan iltapäivällä. Marin eno oli jo Busteriillaan karauttanut lahden selälle. Minä soudin, Aaron istui keskellä ja ja Mari veneen perässä uutta virveliä pidellen. Vieheenä oli sinivalkoinen Rapala Magnum, jolla oli joskus pieniä kuhia ja haukia noussut järvestä. Aaron uitti veneen vieressä omatekoista onkea jossa narun päässä vieheenä oli titanium-siiman kelakotelo.
Vartin soutamisen alkeen se sitten iski. Mari sanoi että nyt on kiinni ja että nyt se on kala (edellisen nykäyksen oltua pohjaheinä), ja minä lähdin huopaamaan taaksepäin sinne mistä veto tuntui (ja se kuulemma ei kannata...). Vavan taipumisesta ja jarrun pärinästä päätellen kyseessä oli iso vonkale tai sitten vaan kiinteästi pohjassa. Kun päästiin melko lähelle sitä kohtaa missä siima painui painavasti veden alle niin alkoi tapahtua. Vapa meni ihan kaksinkerroin, jarru huusi kuin hinaaja ja ilmeinen kala sujahti veneen ali toiselle puolelle. Mari huusi että käännä vene, minä huusin herranjestas, veivasin toisella kädellä airoa ja toisella hamusin haavia (vanha hapristunut haavi muuten...).
Mari piti kaksin käsin vavasta kiinni ja väänsi lähes tuloksetta jarrua kovemmalla, kala vain vei siimaa mukanaan. Välillä se meni vasemmalle, välillä oikealla ja välillä taas veneen ali. Muutaman minuutin teutaroinnin jälkeen Mari sanoi, että ei oikeasti jaksa pidellä virveliä enää, joten Mari ja Aaron vaihtoivat paikkaa kaiken huitomisen keskellä, minä sain virvelin ja Mari haavin. Kelasin kalaa lähemmäs ja välillä pidin vaan ongesta kun se tempoi jossain syvällä. Sitten taas kelasin ja yhtäkkiä näytti siltä kuin venäläinen ydinsukellusvene olisi noussut pintaan - mutta kyseessä olikin valtavankokoisen hauen selkä!
Henkäisimme hetken kaikki järkytyksestä ja sitten alkoi taas huuto: "Se on valtava! Se on kauhea! Se ei saa päästä karkuun!" Hauki tempaisi taas, ja onneksi alaspäin eikä ilmaan. Se meni vielä muutaman kerran veneen ympäri, kunnes sain kelattua sen veneen viereen ja Mari laittoin haavin veteen. Mutta vielä kerran se riuhtaisi itsensä kauemmas vavan taipuiessa ja jarrun päristessä.
Sain kuitenkin kelattua hauen lähemmäs venettä ja hauki tuli hitaasti pinnan tuntumassa haavin liepeille. Silloin Mari kahmaisi sen haaviin ja kampesi vonkaleen kaksin käsin eteen veneen pohjalle. Huuto yltyi entisestään (jos mahdollista), ja laitoin molemmat 47-numeroiset kumisaappaani hauen päälle. Sen pää nousi soutuveneen toista kylkeä vasten ja häntä toista kylkeä vasten. Hirveä vonkale!
Sitten hauki alkoi vielä hyppimään veneen pohjalla, ja vaivoin sain sen pidettyä haavin sisällä ja kenkien alla. Nappasin 40cm pitkän puukalikan joka nyt näytti onnettoman pieneltä moisen hirmuhauen kopauttamiseen, ja nuijin sitä lopulta noin parikymmentä kertaa ennenkuin tempoilu lakkasi. Iskin kerran vasempaa käteenikin, joka turposi kämmenselästä. Tuossa touhussa myös siima lopulta katkesi.
Sitten jatkoimme huutamista Askolle, joka uisteli noin 100 metrin päässä. Hän kääsi veneensä meitä kohti ja tuli katsomaan mitä siellä meluttiin. Kun hän näki hauen, hän sanoi: "Kauhea peto. Ihmeen laiha. Niin, minähän en tästä kohtaa ikinä viitsi uistella kun aina tulee noita isoja haukia..." Asko antoi meille puntarin kun ensi oli saatu uistin irti hauen leuoista. Ja puntari värähteli lukemiin 5.6 kg, mittaa hauella oli noin metri!
Ja kuulemma tuon mittainen hauki olisi voinut olla painavampikin, laiha kun oli. Itse uistelussa tehtiin sellaisia virheitä, että kokeneemmat kalamiehet asiasta kuultuaan haukkoivat henkeään ja kehuivat meidän hyvää onneamme (EI saa huovata kalan suuntaan vaan se pitää väsyttää ensin, EI saa missään tapauksessa päästää sitä menemään veneen ali, EI saa pää edellä ottaa kalaa haaviin).
Takaisin mummulassa sitten siivosin hauen, ja opettelin fileoimaan. Oli sen verran mistä ammentaa vaikka hiukan meni kalaa hukkaankin. Luulin että selkäruoto on selässä, mutta tässä tapauksessa sen päällä oli vielä ainakin 5 cm kalaa. Pään irrotin ja nostin omenapuuhun ihailtavaksi. Seuraavana päivänä syötiin haukea. Ja sitä seuraavana, ja sitä seuraavana...
Ja tässä sitten pari kuvaa todisteeksi:
Huomatkaa pään koko:
Verratkaa Keskisuomalaiseen...
- Se oli niin iso että sitä ei voinut siivotessa huuhdella puhtaaksi hanan alla vaan piti käyttää puutarhaletkua (totta). Pesemiseen käytetty vesimäärä näkyy jo vesilaskussa.
- Se oli niin iso että sen suomuista olisi voinut tehdä kattopaanuja
- Se oli niin iso että sen haarautuvia selkäruotoja olisi voinyt käyttää haarukkana
Ruoto:
Ja puolet filestä:
perjantaina, huhtikuuta 18, 2008
Last.fm ja Luca Turilli's Dreamquest
Kiitos Jussin, että näin myöhäisherännäisenä löysin mainion ilmaisen nettiradion (tai mikä se nyt onkaan) eli Last.fm:n (http://www.last.fm/). Kyseisestä paikasta löytyi sitten maanmainota "italialaista sinfonista power metallia fantasiaelementeillä". Nightwishin fanina on mukava huomata että samassa genressä on muitakin bändejä.
Löytyipä sieltä sitten vihjeen perusteella italialainen Rhapsody (of Fire) ja ko. bändin nokkamiehen Luca Turillin oma bändiviritys. "Kerrta kaikkiaan errinomaisen tanakkaa settiä", kuten Jone Nikula sanoisi.
Kuuntele itse: Luca Turilli's Dreamquest ja vastaavaa musaa:
http://www.last.fm/listen/artist/Luca%2520Turilli%2527s%2520Dreamquest/similarartists?hp=1
Löytyipä sieltä sitten vihjeen perusteella italialainen Rhapsody (of Fire) ja ko. bändin nokkamiehen Luca Turillin oma bändiviritys. "Kerrta kaikkiaan errinomaisen tanakkaa settiä", kuten Jone Nikula sanoisi.
Kuuntele itse: Luca Turilli's Dreamquest ja vastaavaa musaa:
http://www.last.fm/listen/artist/Luca%2520Turilli%2527s%2520Dreamquest/similarartists?hp=1
keskiviikkona, maaliskuuta 05, 2008
JYP runkosarjassa viidenneksi, Tappara vastaan pleijareissa!
On se vaan hienoa olla JYPin fani vuonna 2008. JYP sijoittui runkosarjassa viidenneksi ja saa play-offseissa vastaansa neljänneksi sijoittuneen Tapparan. Joukkueiden keskinäiset kohtaamiset menivät Tapparalle 3-1. Toisaalta JYP voitti 7 viimeistä peliä runkosarjassa joten aika hyvällä itseluottamuksella joukkue voi lähteä pudotuspeleihin maksamaan kalavelkoja Tapparalle, jolle Jyp hävisi taannoin katkerasti säälipleijareissa kuuluisan Duvie Wescott-episodin jälkeen.
Tämän hetken JYP on mahtava liigajoukkue, joka pelaa illasta toiseen suurella sydämellä ja ennenkaikkea taidolla. Joukkueeseen on saatu kasaan sellaisia käsittämättömän kovia pelimiehiä kuin Dwight Helminen, Tuomas Pihlman, Antti Virtanen, J-P Hytönen, Ilari Filppula, Tuomas Vänttinen, Ville Mäntymaa, Kalle Kaijomaa... tässähän joutuisi luettelemaan koko joukkueen. Pakko kuitenkin nostaa korokkeelle JYPin pelin sielu, Hippoksen Kuningas, Keski-Suomen Puolijumala, Jarkko "0+2 Ässissä" Immonen. Siinä on pelimies vailla vertaa. 63 pistettä 56 pelissä, liigan paras aloittaja ja muutenkin esimerkillinen kiekkoilija. Ilmeisen pidetty kaveri myös joukkuetovereiden keskuudessa: "Sauna, olut ja Jarkko Immonen" - asiat joita ilman puolustaja Kalle Kaijomaa ei voisi olla.
Ja lopuksi vielä Kari Tyniä lainatakseni: "Elämä on ihanaa, Jyppi johtaa!"
Tämän hetken JYP on mahtava liigajoukkue, joka pelaa illasta toiseen suurella sydämellä ja ennenkaikkea taidolla. Joukkueeseen on saatu kasaan sellaisia käsittämättömän kovia pelimiehiä kuin Dwight Helminen, Tuomas Pihlman, Antti Virtanen, J-P Hytönen, Ilari Filppula, Tuomas Vänttinen, Ville Mäntymaa, Kalle Kaijomaa... tässähän joutuisi luettelemaan koko joukkueen. Pakko kuitenkin nostaa korokkeelle JYPin pelin sielu, Hippoksen Kuningas, Keski-Suomen Puolijumala, Jarkko "0+2 Ässissä" Immonen. Siinä on pelimies vailla vertaa. 63 pistettä 56 pelissä, liigan paras aloittaja ja muutenkin esimerkillinen kiekkoilija. Ilmeisen pidetty kaveri myös joukkuetovereiden keskuudessa: "Sauna, olut ja Jarkko Immonen" - asiat joita ilman puolustaja Kalle Kaijomaa ei voisi olla.
Ja lopuksi vielä Kari Tyniä lainatakseni: "Elämä on ihanaa, Jyppi johtaa!"
perjantaina, helmikuuta 22, 2008
F-Secure - You rock my world - in a bad way
Kyllä tietokonemaailma on paha paikka. On viruksia ja haittaohjelmia jotka hidastavat konetta tai hävittävät tiedostoja. Onneksi on olemassa myös Vapauden Puolustajia, Paremman Maailman Airueita, niisanottuja virustorjuntaohjelmistoja, joista parhaat ovat tottakai niitä kaupallisia versioita, kuten F-secure. Mutta mitä tapahtuu silloin kun sankarista tulee roisto, poliisi ei olekaan ystävämme tai pahimmanlaatuinen troijalainen on asennettu koneeseesi? Tässä jälleen karua kertomaa, joka on kirjoitettu varakoneella koska ensisijainen työkone on... hidas... koska... pitää... asentaa... adobe creative suite (onkohan se joku virus?)... ja ... F-secure... tutkii... sitä...
Eilen F-secure teki aivan saman tempun Macromedian ohjelmistopaketille. Ilmeisesti Flash MX:n help-tiedostot olivat suorastaan itsensä sielunvihollisen tuotoksia, sillä niiden tutkimiseen F-securelta meni tunti, ennenkuin en kestänyt enää ja keskeytin koko asennusprosessin. Se ei vielä F-securea tyydyttänyt, vaan ko. ohjelma jatkoi vielä koneen syömistä muutaman minuutin. Vasta kun uhkasin käynnistää koneen uudelleen F-Secure rauhoittui. F-secure vie prossutehoista puolet mutt vie ilmeisesti koko levy IO:n, koska koneella ei voi tehdä mitään samalla kun "El Diablo" tekee työtään.
Niin että hyvät ihmiset: stay away from this baby! Käyttäkää jotain ilmaista ja kevyttä ratkaisua, tyyliin Antivir + Zonealarm ja selaimena Firefox. Minulla on ollut huomattavasti enemmän ongelmia vajaan vuoden aikana pelkästä F-securesta kuin elämäni aikana mistään viruksista. Tai itse asiassa ei ole koskaan mitään viruksia tai haittaohjelmia koneessa ollut. On kuitenkin 12 vuotta tullut nettisivujen ja koneiden kanssa pelattua.
Laitan tähän vielä kuvakaappauksen tilanteesta. Niin jahka tuo toinen kone taas jaksaa toimia. kello on nyt 8.57. Perjantai.
Eilen F-secure teki aivan saman tempun Macromedian ohjelmistopaketille. Ilmeisesti Flash MX:n help-tiedostot olivat suorastaan itsensä sielunvihollisen tuotoksia, sillä niiden tutkimiseen F-securelta meni tunti, ennenkuin en kestänyt enää ja keskeytin koko asennusprosessin. Se ei vielä F-securea tyydyttänyt, vaan ko. ohjelma jatkoi vielä koneen syömistä muutaman minuutin. Vasta kun uhkasin käynnistää koneen uudelleen F-Secure rauhoittui. F-secure vie prossutehoista puolet mutt vie ilmeisesti koko levy IO:n, koska koneella ei voi tehdä mitään samalla kun "El Diablo" tekee työtään.
Niin että hyvät ihmiset: stay away from this baby! Käyttäkää jotain ilmaista ja kevyttä ratkaisua, tyyliin Antivir + Zonealarm ja selaimena Firefox. Minulla on ollut huomattavasti enemmän ongelmia vajaan vuoden aikana pelkästä F-securesta kuin elämäni aikana mistään viruksista. Tai itse asiassa ei ole koskaan mitään viruksia tai haittaohjelmia koneessa ollut. On kuitenkin 12 vuotta tullut nettisivujen ja koneiden kanssa pelattua.
Laitan tähän vielä kuvakaappauksen tilanteesta. Niin jahka tuo toinen kone taas jaksaa toimia. kello on nyt 8.57. Perjantai.
keskiviikkona, tammikuuta 16, 2008
Vaivaton WLAN ja ihmeellinen Macci
Sattuipa tässä männä viikonloppuna sellainen hetki että olisi voinut tovin netissä surffailla. Kaivoin kannettavan esille ja käynnistin sen. Viisi minuuttia myöhemmin sovalla istuessani se ei sitten löytänyt Wlan-yhteyttä. No, eipä hätää - kone työpöydälle ja piuhaan kiinni. Ei mitään. Samaan aikaan vaimo oli vienyt uuden Maccinsa ja näytti siellä kaverilleen hevossivuja samaisen Wlan-yhteyden kautta mitä itse yritin saada toimimaan.
En kuitenkaan luovuttanut. Buuttasin työkoneen ja kokeilin uuelleen viiden noin seitsemän minuutin kuluttua. Ei yhteyttä. No eipä hätää, dumppasin työkannettavan ja kaivoin luotettavan kotikoneeni esiin. Kolme minuuttia buuttaukseen, ja haa, ei toimi langaton yhteys. Eikä langallinen. No, auttaisikohan buuttaus...
Viisi minuuttia myöhemmin selviää että ei auta.
Siinä välissä kun itse on sunnuntaina puoli tuntia äheltänyt Windows-koneiden kanssa ilman onnistumista ja vaimo vaan surffailee onnellisena Macillaan niin teki mieli lainata sanoja Timo Rautiaisen uudesta biisistä "V-tuttaa niin ettei veri kierrä, tätä vihan määrää tiedä ei kukaan..."
Ennen luulin että Macci on vain se teknofobisten idoottien kone, jossa on vain yksi säälittävä hiirennappi. Mutta nyt toivoisin olevani yksi niistä idiooteista vailla huolia.
Ja nyt tämä pahusen pönttö ei ees jokaista näppäimistönpainallusta jaksa reisteröidä!
En kuitenkaan luovuttanut. Buuttasin työkoneen ja kokeilin uuelleen viiden noin seitsemän minuutin kuluttua. Ei yhteyttä. No eipä hätää, dumppasin työkannettavan ja kaivoin luotettavan kotikoneeni esiin. Kolme minuuttia buuttaukseen, ja haa, ei toimi langaton yhteys. Eikä langallinen. No, auttaisikohan buuttaus...
Viisi minuuttia myöhemmin selviää että ei auta.
Siinä välissä kun itse on sunnuntaina puoli tuntia äheltänyt Windows-koneiden kanssa ilman onnistumista ja vaimo vaan surffailee onnellisena Macillaan niin teki mieli lainata sanoja Timo Rautiaisen uudesta biisistä "V-tuttaa niin ettei veri kierrä, tätä vihan määrää tiedä ei kukaan..."
Ennen luulin että Macci on vain se teknofobisten idoottien kone, jossa on vain yksi säälittävä hiirennappi. Mutta nyt toivoisin olevani yksi niistä idiooteista vailla huolia.
Ja nyt tämä pahusen pönttö ei ees jokaista näppäimistönpainallusta jaksa reisteröidä!
perjantaina, tammikuuta 11, 2008
Mikä Windows-kone käynnistyy 30 sekunnissa?
Vastaus: MacBook Pro jossa on Parallels Windows. Nyt on kyllä pakko tilittää kateuden katkeraa kalkkia kun rakas vaimo sai työkoneeksi uuden alumiinikuorisen MacBook pro:n. 2 Ghz tuplaydin, 2 gigaa muistia, jne. tekniset speksit ovat kunnossa. Sitten on näitä hienouksia, kuten taustavalaistu näppäimistö joka reagoi automaattisesti huoneessa olevan valon määrään. Hohhoijjaa. Akku kestää nelisen tuntia helposti.
Itselläni siis spekseiltään kelpo kone myös, Acer Travelmate 8202, on tuplaydintä ja 2 gigaa muistia ja Radeon X1600 -näytönohjain. Tämä nyt on puolitoista vuotta vanha hankinta, ja alkaahan tässä eroja näkyä tuohon Maccipuoleen...
Otetaan nyt esimerkiksi vaikka tuo boottausaika. Tässä taannoin oltiin kotona ja olisi pitänyt joku asia tsekata sähköpostista ennen lähtöä johonkin. Olin juuri oman koneen sammuttanut ja kysyin onko vaimon kone vielä päällä. Ei ollut. Sanoin että no ei sitä tarvitse tämän takia käynnistää, ei tässä ehdi enää katsoa. Vaimo vain hymyili suloisesti ja napsautti maccinsa päälle.
Noin puoli minuuttia myöhemmin olikin jo sähköpostiohjelma auki. Siis kone buuttasi noin nopeasti. Tokihan se on ns. puhdas kone ja elinkaarensa alussa, mutta on tuo ero omaan koneeseen ihan kauhean suuri. Tässä sekuntikellon kanssa otin aikaa kauanko menee oman koneen buuttaukseen (käyttäjätunnusten kirjoittaminen poislukien). Kuuden ja puolen minuutin kohdalla, kun pelkkä taustakuva oli jaksanut ilmaantua näkyviin ja ei merkkiäkään mistään muusta, painoin virtanappia uudelleen. Vajaa viisi minuuttia myöhemmin sain jo sähköpostin auki. Jee. Tokihan välissä on AD-verkkoa ja F-securea, mutta silti ero kyseiseen macciin on tuskastuttavan suuri.
Aion jatkaa tämän Macciläisen ihmettelyä vielä jatkossakin... Aika mehevä tapaus langattomaan nettiyhteyteen liittyen sattui viikonloppuna. Mutta siitä lisää toiste.
Itselläni siis spekseiltään kelpo kone myös, Acer Travelmate 8202, on tuplaydintä ja 2 gigaa muistia ja Radeon X1600 -näytönohjain. Tämä nyt on puolitoista vuotta vanha hankinta, ja alkaahan tässä eroja näkyä tuohon Maccipuoleen...
Otetaan nyt esimerkiksi vaikka tuo boottausaika. Tässä taannoin oltiin kotona ja olisi pitänyt joku asia tsekata sähköpostista ennen lähtöä johonkin. Olin juuri oman koneen sammuttanut ja kysyin onko vaimon kone vielä päällä. Ei ollut. Sanoin että no ei sitä tarvitse tämän takia käynnistää, ei tässä ehdi enää katsoa. Vaimo vain hymyili suloisesti ja napsautti maccinsa päälle.
Noin puoli minuuttia myöhemmin olikin jo sähköpostiohjelma auki. Siis kone buuttasi noin nopeasti. Tokihan se on ns. puhdas kone ja elinkaarensa alussa, mutta on tuo ero omaan koneeseen ihan kauhean suuri. Tässä sekuntikellon kanssa otin aikaa kauanko menee oman koneen buuttaukseen (käyttäjätunnusten kirjoittaminen poislukien). Kuuden ja puolen minuutin kohdalla, kun pelkkä taustakuva oli jaksanut ilmaantua näkyviin ja ei merkkiäkään mistään muusta, painoin virtanappia uudelleen. Vajaa viisi minuuttia myöhemmin sain jo sähköpostin auki. Jee. Tokihan välissä on AD-verkkoa ja F-securea, mutta silti ero kyseiseen macciin on tuskastuttavan suuri.
Aion jatkaa tämän Macciläisen ihmettelyä vielä jatkossakin... Aika mehevä tapaus langattomaan nettiyhteyteen liittyen sattui viikonloppuna. Mutta siitä lisää toiste.
torstaina, tammikuuta 10, 2008
53 CSS-niksiä joita ilman ei voi olla
Tässäpä mainio kokoelma hyviä CSS-tekniikoita:
http://www.smashingmagazine.com/2007/01/19/53-css-techniques-you-couldnt-live-without/
Ylipäätään tuo Smashing Magazine on mainio sivusto.
http://www.smashingmagazine.com/2007/01/19/53-css-techniques-you-couldnt-live-without/
Ylipäätään tuo Smashing Magazine on mainio sivusto.
maanantaina, tammikuuta 07, 2008
HEROES - OMG siis niin hyvä ja siis ihan best tv-sarja!
Joulupukki toi sitten hieman yllättäen anopin sponssaamana Heroes- tv-sarjan boksin, jota on nyt tullut kahdeksan jakson verran seurailtua. Ja täytyy sanoa että kyseessä on ihan käsittämättömän hyvä ja mahtava sarja, koukussa olen kuin järvitaimen iltahämärissä.
Heroes siis kertoo "tavallisista" ihmisitä joille yllättäen ilmestyy yliluonnollisia voimia, telepatiaa, lentämistä, parantumiskykyä jne. Ja on miestä ja naista ja äitiä ja lasta. Taustalla häärii salaperäinen silmälasihemmo ja arkkipahis Sylar, joka metsästää näitä ns. sankareita. On puhetta evoluutiosta ja selviytymisestä ja fiksuja professoreja myös. Jos on koskaan Ryhmä-X:ää/X-Meniä lukenut niin suuri osa voimista ja osa juonikuvioista on mukavan tuttuja. Ja jos on em. sarjakuvia niinkin kovasti fanittanut kuin allekirjoittanut niin Heroes iskee kuin Thorin vasara reilussa myötätuulessa.
Ja mikä positiivista, myös tuo parempi puolisko malttaa katsoa ko. sarjaa ja hän on se joka iltamyöhään sanoo, että vielä yksi jakso. Eli kyseessä ei ole mikään liian ufo sarja vaan fiksujen ihmisten (kuten minä) jännäri, jossa suurimmat sankarit ovat nuo käsikirjoittajat. Koskaan en ole törmännyt sarjaan joka yhtä hienosti kietoo pauloihinsa ensimmäisestä jaksosta lähtien. Edes Lost ei vedä tälle vertoja.
Tässäpä vähän lisätietoa ko. sarjasta:
http://www.tv.com/heroes/show/17552/summary.html
Kannattaa tsekata jaksojen saamia arvosteluja jos ei minua usko, mutta ei missään nimessä kannata spoilata huvia lukemalla mitään tekstejä!
"Save the cheerleader, save the world."
Heroes siis kertoo "tavallisista" ihmisitä joille yllättäen ilmestyy yliluonnollisia voimia, telepatiaa, lentämistä, parantumiskykyä jne. Ja on miestä ja naista ja äitiä ja lasta. Taustalla häärii salaperäinen silmälasihemmo ja arkkipahis Sylar, joka metsästää näitä ns. sankareita. On puhetta evoluutiosta ja selviytymisestä ja fiksuja professoreja myös. Jos on koskaan Ryhmä-X:ää/X-Meniä lukenut niin suuri osa voimista ja osa juonikuvioista on mukavan tuttuja. Ja jos on em. sarjakuvia niinkin kovasti fanittanut kuin allekirjoittanut niin Heroes iskee kuin Thorin vasara reilussa myötätuulessa.
Ja mikä positiivista, myös tuo parempi puolisko malttaa katsoa ko. sarjaa ja hän on se joka iltamyöhään sanoo, että vielä yksi jakso. Eli kyseessä ei ole mikään liian ufo sarja vaan fiksujen ihmisten (kuten minä) jännäri, jossa suurimmat sankarit ovat nuo käsikirjoittajat. Koskaan en ole törmännyt sarjaan joka yhtä hienosti kietoo pauloihinsa ensimmäisestä jaksosta lähtien. Edes Lost ei vedä tälle vertoja.
Tässäpä vähän lisätietoa ko. sarjasta:
http://www.tv.com/heroes/show/17552/summary.html
Kannattaa tsekata jaksojen saamia arvosteluja jos ei minua usko, mutta ei missään nimessä kannata spoilata huvia lukemalla mitään tekstejä!
"Save the cheerleader, save the world."
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
