Sattuipa tässä männä viikonloppuna sellainen hetki että olisi voinut tovin netissä surffailla. Kaivoin kannettavan esille ja käynnistin sen. Viisi minuuttia myöhemmin sovalla istuessani se ei sitten löytänyt Wlan-yhteyttä. No, eipä hätää - kone työpöydälle ja piuhaan kiinni. Ei mitään. Samaan aikaan vaimo oli vienyt uuden Maccinsa ja näytti siellä kaverilleen hevossivuja samaisen Wlan-yhteyden kautta mitä itse yritin saada toimimaan.
En kuitenkaan luovuttanut. Buuttasin työkoneen ja kokeilin uuelleen viiden noin seitsemän minuutin kuluttua. Ei yhteyttä. No eipä hätää, dumppasin työkannettavan ja kaivoin luotettavan kotikoneeni esiin. Kolme minuuttia buuttaukseen, ja haa, ei toimi langaton yhteys. Eikä langallinen. No, auttaisikohan buuttaus...
Viisi minuuttia myöhemmin selviää että ei auta.
Siinä välissä kun itse on sunnuntaina puoli tuntia äheltänyt Windows-koneiden kanssa ilman onnistumista ja vaimo vaan surffailee onnellisena Macillaan niin teki mieli lainata sanoja Timo Rautiaisen uudesta biisistä "V-tuttaa niin ettei veri kierrä, tätä vihan määrää tiedä ei kukaan..."
Ennen luulin että Macci on vain se teknofobisten idoottien kone, jossa on vain yksi säälittävä hiirennappi. Mutta nyt toivoisin olevani yksi niistä idiooteista vailla huolia.
Ja nyt tämä pahusen pönttö ei ees jokaista näppäimistönpainallusta jaksa reisteröidä!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti